Olli Kinnusen kisaraportti Ironman Ranskan –kilpailusta Nizzassa 24.6.2018!

Etukäteen oli tiedossa, että pyöräreitti olisi vaativa ja kisapäivänä voisi olla lämmintä jopa kolmekymmentä astetta. Kuumaan keliinkin sai onneksi jo Suomen olosuhteissa tänä vuonna vähän totuttautua, loppujen lopuksi viimehetken sääennuste näytti 25 lämpötilaa. Reitistä huolimatta pyörän valinnassa päädyin triathlonpyörään ajatuksella, että mikä ylämäessä hävitään, otetaan alamäessä tuplana takaisin. Viime vuoden tuloksien perusteella pyöräilyssä kuuden tunnin ja kokonaisajassa yhdentoista tunnin alitus olisi ihan hyvä saavutus. Kilpailumatkoina uinti 3,9 km – pyöräily 190 km – juoksu 42,2 km.

Kisakeskus lähtöineen ja vaihtoalueineen oli ihan kaupungin ytimessä, oikein hienolla paikalla Promenade des Anglaisilla Välimeren rannalla. Viime aikojen tapahtumat näkyivät sotilaspartioina kaduilla ja reput ja kassit tutkittiin tarkasti metallinpaljastimella aina expo -alueelle mentäessä.

Kisa alkoi ikäluokkien osalta 6.30. Uintiin lähtö tapahtui rolling starttina. Jossain muissa kisoissa olleita lähtöportteja, joista lähtee aina neljä kisailijaa muutaman sekunnin välein, ei täällä ollut. Porukka valui mereen omaa tahtiaan ja kun lähtijöitä oli lähemmäs kolmetuhatta, oli uinnissa vähän ruuhkaista. Reitti koostui kahdesta lenkistä, joista eka oli n. 2.4 km ja toinen sitten n. 1.5 km.

Keli oli lähes tyyni ja vesi lämmintä. Uinti tuntui hyvälle, vaikka välillä ruuhkien takia matkanteko melkein pysähtyikin. Oma kello näytti matkaksi 3950 m, uinnin aika oli 1.18 tuntia.

Sitten pyörän päälle ja ihmettelemään millainen se pyöräreitti nyt sitten loppujen lopuksi on. Alkuun mentiin 20-25 km tasaista maastoa, kunnes käännyttiin isommilta teiltä kohti vuoristoisempaa maastoa. Melkein heti alkuun olikin reitin jyrkin noin 10% nousu. Siitä selvittyä nousu jatkui loivempana parikymmentä kilometriä, josta muutaman kilometrin laskun jälkeen alkoi reitin vaativin osuus, kaksikymmentä kilometriä yhtämittaista nousua, jossa nousumetrejä kertyi noin 900, eli keskijyrkkyys osuudella oli noin 4.5%. Tämän jälkeen mentiin ylös ja alas, kunnes 125 kilometrin kohdalla alkoi 25 kilometrin laskuosuus.

Reitti oli kaiken kaikkiaan vaativa ainakin tämmöiselle vähemmän kokeneelle pyöräilijälle. Tällaisia nousuja ja laskuja ei pysty oikein muuten harjoittelemaan, kuin ajamalla. Ainakaan ihan lähimaastossa ei ole reittejä, jossa olisi yhtämittaista nousua 20 kilometriä ja sitten laskettaisiin alamäkeä puoli tuntia. Mutta eipä siinä, näistäkin selvittiin. Ja aikakin oli alle kuuden tunnin, 5.49 tuntia.

Sitten lähdettiin juoksemaan. Toisin kuin pyöräily, juoksu oli tasaistakin tasaisempi. Neljä kierrosta Promenade de Anglaisia pitkin. Aurinko paistoi ja keli oli jo kohtuullisen kuuma.

Juoksu lähti hyvin liikkeelle, ajatuksena oli alittaa 3.30 tuntia. Ensimmäisen kierroksen menomatka tuntui helpolta ja kääntöpaikan jälkeen huomasin miksi. Myötätuuli vaihtui vastatuuleksi. Väsymys rupesi pikku hiljaa painamaan. Kolmannen kierroksen myötätuulen vielä jaksoin, mutta sitten alkoi olla ongelmia jo vatsankin kanssa, kun tuntui, että geelit ei oikein enää imeytyneet. Tein sitten päätöksen mennä loppuun ilman geelejä ja urheilujuomaa ja lopun meninkin pelkällä vedellä.

Viimeisellä kierroksella aurinkokin oli mennyt pilveen, alkoi sataa ja tuli melkoinen ukkonen. Tosin siinä vaiheessa säähän ei nyt enää hirveästi huomiota kiinnittänyt. Päätös jättää geelit pois oli hyvä, vatsakivut helpottivat ja jaksoin nostaa vauhtia kolmannesta kierroksesta. Energiat eivät varmaan olisi paljon pitemmälle riittäneet, mutta maaliin pääsin. Juoksun aika 3.30 ei alittunut, vaan aikaa meni 3.35 tuntia.

Kisan jälkeen energiat olivat lopussa. Sateessa oli kylmä ja omat tavarat säilöstä saatuani, onnuin palelevana ja tärisevänä onneksi lähellä olleeseen hotelliini ja vietin piiiiitkän ajan lämpimässä suihkussa.

Loppuaika oli 10.56 tuntia, jolla olin sijalla 24 noin 350 ilmoittautuneen M50-54-sarjalaisen joukossa. Aikaan on oltava tyytyväinen, en tuon kovempaa olisi jaksanut. Nizzan kisapaikka on hieno, pyöräreitti on upea, sen minkä nyt siinä polkiessa kerkesin ympärilleni katsomaan. Tunnelmaltaan kisa on varmaan ihan parhaiden joukossa, joka paikassa on kannustajia. Pyöräillessä etenkin jäi yksi tiukka mutka ylös mentäessä mieleen, kun mutkasta käännyttäessä oli paljon katsojia vastassa ja siinä aukesi reitti katsojien keskelle melkein kuin Ranskan ympäriajossa, ainakin kun pientä mielikuvitusta käytti. Jos ranskalaisia on joskus nokkaviksi moitittu, niin nizzalaiset kyllä todisti tuon mielikuvan vääräksi.

Olli